Noppa ei ole kovinkaan pirullinen otus varustettaessa. Tai ehkä kiima-aikaan, jolloin ääntä piisaa ja rumat, keltaiset hampaat välkkyvät turhan usein. Harjauksesta Noppa pitää, kaviot nousevat helposti puhdistettavaksi, eikä ylimääräiset rapsutushetket todellakaan haittaa! Satulointi ja häntäremmin kiristys voivat olla ainoita josta tamma mieltään osoittaa, mutta kuolaimet sujahtavat tunnollisesti ensimmäisellä yrittämällä suuhun. Ei siis hassumpi neiti käytökseltään, vai?
Talutettaessa Noppa tosin osaa olla vähän villi poni. Siksi etenkin uusien käsittelijöiden on turvallisinta kietaista ketju turvan ympärille, sillä tammalla on tapana koettaa ottaa lähtöjä, etenkin tallista tarhaan mentäessä. Myöskään kiinni ottaminen ei aina ole ongelmatonta, sillä risteytysponi mielellään pitää hakijalleen jahtileikkiä.

​

Kun pilkukas talutetaan kaartoon ja hypätään selkään, alkaa jokaiselle ratsastajalle ennemmin tai myöhemmin selvitä se tämän kolikon kääntöpuoli. Nopalle on selkeästi varsana opetettu hyvät käytöstavat, mutta opettaminen on tainnut jäädä vain talliin. Selkään se yleensä antaa kiivetä ihan kelvollisesti, mutta siitä eteenpäin kaiken eteen pitää tehdä töitä. Kouluratsastukseen Nopalla ei ole koskaan ollut mitään paloa, ja usein etenkin alussa voi tuntua että poni liikkuu kuin tervassa. Aktiivisella verryttelyllä meno totta kai paranee, mutta kovin moni ei kummoista liikettä neidosta esiin saa. Laukassa Noppa käyttää energiansa mieluummin ohjan nykimiseen ja äkkilähtöihin, kun vaikkapa itsensä kokoamiseen. Askeleet ovat totta kai juuri niin ponimaiset kun voi vain olettaa. Sen osaamistaso on helppo B, eikä sille sen vaativampaa ole kukaan viitsinyt opettamaan.

​

Tyhmäkin tajuaa että kyseessä on estepainoitteinen ratsu, kun Nobalin kanssa ensimmäisiä puomeja lähtee ylittämään. Mahanalus on täynnä jalkoja, tamma pureskelee kuolainta intopiukeana ja vastustelee pidätteitä minkä kerkeää. Meno on siis alusta alkaen aivan eri kun koulutreeniä aloiteltaessa. Ratsastaja joka onnistuu puhaltamaan yhteen hiileen Nopan kanssa, kokee varmaan yhden elämänsä parhaista estetunneista: hyvä ja ketterä hyppytyyli, voimakas imu sekä tarkka jaloistaan. Aina ei vain mene kuten satukirjoissa. Useammin Noppa nähdään kiukuttelemassa liian kovien pidätteiden takia, jolloin tilanne voi kärjistyä jopa keulimiseen. Tätä ei kuitenkaan tapahdu yleensä kuin korkeampia esteitä ylitettäessä.  Noppa tarvitsee pehmeän käden ja kylmät hermot omaavan ratsastajan, tai koko pakka leviää. Parhaimmillaan pilkukkaalla on hypätty jopa 110 senttimetrin ratoja, eli ponnua kyllä löytyy kun yhteistyö pelaa.

Maastoillessa Noppa on pörheä, mutta rauhoittuu pian jos mukana on seuraa. Yksinään se näkee mörköjä puskissa ja on valmis hetkenä minä hyvänsä pinkaisemaan liikkeelle kuin raketti. Porukassa se on kuitenkin melkein nätisti, lukuunottamatta ilopukkeja laukkasuorilla.